Tarja Kantola kotisivu

Ajankohtaista

Kevään kunnallispolitiikka Helsingissä huipentui ryhmämme tekemään kunnalliseen välikysymykseen. Kun kunnallispolitiikka ensi viikolla kaupunginhallituksen kokoontuessa taas tiivistyy, on syytä vielä pohtia kevään tapahtumia.

Miksi teimme välikysymyksen? Nokkela sanoisi, että kun löysimme valtuuston ohjesäännöstä sellaiseen mahdollisuuden. Vakavasti sanottuna taustalla oli kuitenkin vähän muotoutumaton laajempi tyytymättömyys siihen miten meitä kuunneltiin – tai siis ei kuunneltu – erityisesti sosiaalipuolen rahoitustarpeissa. Olemme olleet mukana kokoomuksen ja vihreiden kanssa yhdessä rakennetuissa budjettiratkaisuissa, ja niillä on myös saavutettu paljon. Meille on kuitenkin jäänyt erityisesti vanhuspalvelujen osalta sellainen tunne, että lisäresurssien vaatiminen on jäänyt meille kun kokoomus ja vihreätä pitävät meille esitelmiä kaupungin taloudesta. Samalla yhä selvemmäksi on tullut se, että kokoomuksen ryhmässä voimistuvat voimat, jotka vastaavat yhä useammin eri asioihin ” että ei tässä ole kysymys taloudesta tai parhaasta mallista, vaan ideologiasta”.

Meille ei siis jäänyt oikein muuta mahdollisuutta kuin tulla pahanolomme kanssa julkisuuteen. Mietimme ryhmässä useamman kerran kirjeen lähettämistä kaupunginhallitukselle tai muita perinteisempiä tapoja huomion kiinnittämiseksi asiaan. Samaan aikaan oli tiedossa, että maan hallitus on tekemässä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotuspäätöstä. Saamamme palautteen perusteella hyvin monet pitivät maksujen korotuksia mahdottomina.

Päätimme sitten kohdistaa kysymyksen näihin asiakasmaksuihin. Kysymyksen esittäminen herätti suuren porun. Sitä ja kaikkea jälkeenpäinkin käytyä valitusta on välillä ollut vaikea käsittää. Antoihan kysymyksemme oikeasti tietoa siitä, että asiakasmaksujen korotuksiin on syntynyt automaatti, jossa niitä ei käsitellä lautakunnissa eikä kaupunginhallituksessa eikä valtuustossa. Lisäksi keskustelu antoi kaikille ryhmille mahdollisuuden perustella kantaansa sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Meitä syytettiin myös eduskunnan oppositiopolitiikan tuomisesta valtuustoon. Samalla kuitenkin valtuuston äänestysten jälkeen kokoomuksen ryhmänjohtaja Rautava kävi kiittämässä vihreiden ryhmää, siitä ” että taas hallitusrintama piti”. Siis maan hallituksessa luotu rintama.

Tämän rintaman edessä hävisimme tietenkin äänestykset, mutta toivottavasti emme itse asiaa. Helsingin terveys- ja sosiaalipalvelut tarvitsevat puolestapuhujansa.

Päävalikko

Lisävalikko

Vuokral. Keskusliitto

Uusimmat

Etusivu

Piispoja valitsemaan

Evankelisluterilaisen kirkon jäsenillä on tänä vuonna mahdollisuus vaikuttaa kirkon hallintoon lähtemällä ehdokkaaksi ja äänestämällä kirkollisvaaleissa. Vaalit pidetään marraskuussa ja nyt ensimmäistä kertaa äänioikeus on jo 16-vuotiailla.

Kirkon luottamustehtävissä olevilla tämä vuosi on erityinen siinä, että voimme äänestää arkkipiispasta jo helmikuussa ja valita Helsingin hiippakunnalle piispan toukokuussa. Arkkipiispan vaalissa ehdokkaaksi on asetettu seitsemän enemmän ja vähemmän kokenutta miesteologia. Yhtään naisehdokasta ei tähän vaaliin vielä löytynyt.

Helsingin piispan vaalissa ehdokasasettelu on vasta käynnissä ja ehdokkaita asetetaan varmaan useita. Olen itse mukana Irja Askolan valitsijayhdistyksessä asettamassa häntä piispan vaaliin ehdokkaaksi. Tunnen Espoon hiippakunnan hiippakuntasihteerinä nyt toimivan Irja Askolan erilaisista tehtävistä innostavana ja linjakkaana teologina. Hänen arvoillaan ja tavallaan kohdata lähimmäinen on käyttöä tämän päivän kirkossa ja sen johtotehtävässä.

Kevään kuluessa piispan vaalin ehdokkaista ja piispan tehtävistä käydään julkisuudessakin laajempaa keskustelua. Nykyinen piispa Eero Huovinen on näkyvä yhteiskunnallinen vaikuttaja, kuten piispan tulee ollakin. Helsingin piispan vaalissa sukupuolikysymyksestä tulee tärkeä kysymys, koska Suomessa ei vielä ole yhtään naispiispaa. Naispuolisia pappeja meillä on paljon ja heidän asemansa on kirkolle pientä änkyräryhmää lukuun ottamatta täysin selvä. Nainen sopii hyvin kirkkoherraksi ja piispaksi ja niille papeille, joille tämä ei sovi, uskalletaan lopulta näyttää tiukasti ovea ulos.

Ensimmäisenä edessä olevassa arkkipiispan vaalissa ehdokkaita erottavaksi tekijäksi on muodostunut ehdokkaiden uudistushenkisyys kontra konservatiivisuus. Vaalitenteissä erottavaksi kysymykseksi on odotetusti noussut suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseen. Tuomiokirkon kryptassa pidettyä vaalitenttiä seuranneena sanoisin, että vastaukset tähän kysymykseen kertovat myös laajemmin ehdokkaiden tavasta hahmottaa kirkon tehtäviä ja vastuuta maailman muutoksessa.

Olen muutama vuosi sitten ollut mukana tekemässä kirkolliskokoukselle aloitetta siitä, että arkkipiispan vaalissa äänioikeutta jaettaisiin tasaisemmin eri hiippakuntiin. Nyt meitä äänioikeutettuja on 1226 ja äänioikeudet painottuvat Turun arkkihiippakunnan alueen papeille ja maallikoille. Vaalijärjestykselle on oma historiallinen taustansa ja sitä on jatkossa syytä uudistaa. Tämän kevään vaalissa olen kuitenkin erittäin valmis lähettämään ääneni piispalle Turkuun.

Viimeksi päivitetty ( 17.02.2010 )

Yksinvalta

Kolumni Kallio-lehdessä 16.10.2008

Olen asunut Helsingissä 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Olin silloin mukana opiskelijapolitiikassa ja valinta ylioppilaskuntien liiton hallitukseen edellytti muuttoa Tampereelta Helsinkiin. Alun perin olen kuitenkin kotoisin pienistä keskisuomalaisista kylistä Luhangasta ja Joutsasta. Tätä nykyä olen Joutsan kunnan koolle kutsuman kesäasukastoimikunnan jäsen. Minulle tulee myös paikallislehti Joutsan Seutu kotiin joka keskiviikko ja siitä on hauska seurata jo vähän vieraiksi käyvien, mutta silti tuttujen ihmisten ja asioiden kehitystä. Kauempaa näkee ehkä jotkut asiat selvemmin.
   Poliittiseen ajatteluuni on vaikuttanut se, että aloitin yhteiskunnallisen vaikuttamisen hyvin nuorena ja täysin keskustalaisessa ja sitä kokoomuksen tukemassa ilmapiirissä. Demareille jäi siinä tosi ahdas rako toimia. Muistan edelleen sen, kuinka isokokoinen keskustalaissetä tuli kunnanhallituksen edustajana nuorisolautakuntaan istumaan meidän nuorten tekemät päätökset nurin.
   Nyt on ollut virkistävää lukea paikallislehdestä, että joutsalaiset kokoomuslaiset ovat lopultakin saaneet tarpeekseen keskustan ylivallasta ja yrittävät tehdä siitä lopun. Koskaan aikaisemmin ei paikallislehdessä ole ollut niin paljon vaalimainoksia ja vielä millaisia mainoksia. Kokoomuksen ehdokkaat lupaavat tehdä lopun keskustan ylivallasta ja heidän tavastaan junailla asioita. Pienellä paikkakunnalla valtapuolueen haastaminen on kova juttu. Sama poliittinen värisuora vaikuttaa kaikissa muissakin asioissa kuin vain kunnallispolitiikassa.
   Lapsuuden ja nuoruuden kokemuksilla on ollut vaikutusta siihen, että en pidä yhden puolueen ylivaltaa missään hyvänä. Tiedän, että meillä on kuntia, joissa demareiden valta on ollut sanelevaa ja samaa voi sanoa kokoomuksesta. Muista pohjoismaista poiketen meillä ei ole ollut maan hallituksessa vain yhden puolueen valtaa. Konsensuksen hallinta on mitä ilmeisimmin ollut maan kehitykselle eduksi, vaikka se taitaa värikkyyden politiikasta viedäkin.
   Täällä Helsingissä kokoomuksella on pitkään ollut keskeinen valta. Valtuuston suurimpana ryhmänä ja ykköskaupunginjohtajan avulla heillä on vahva asema johtaa kaupungin hallintoa. Kaupunginjohtajana Jussi Pajunen on nyt vielä keskittänyt valtaa enemmän itselleen. Valtuustossa on kolme suurta ryhmää – kokoomus, demarit ja vihreät – joiden kannat ratkaisevat päätökset. Viime eduskuntavaalien jälkeen kokoomuksen ja vihreiden yhteistyö on tiivistynyt. Valtuustoäänestysten jälkeen kokoomuksen johto on voinut iloiten todeta, että taas hallitusrintama piti. Vaikka joku vihreä yrittää välillä vähän kiemurrella tuolillaan tämän hallitusrintaman tunnustamisen edessä, on se kuitenkin selvä tosiasia.
   Kunnallisvaaleissa ratkaistaan se millaisilla tavoitteilla kuntia hallitaan seuraavat neljä vuotta. Vaaleilla ei valita vain valtuutettuja, vaan luodaan myös rakenteet sille millaista poliittista yhteistyötä jatkossa syntyy. Valtuustoryhmien kokojärjestyksellä on merkitystä muuallakin kuin vain Helsingissä. Odotan mielenkiinnolla vaalien jälkeisiä uutisia myös Keski-Suomesta.
Toivon viisautta kaikille äänestyskoppiin mennessä!

Tarja Kantola
demareiden valtuustoryhmän varapuheenjohtaja ja kaupunginhallituksen jäsen

Viimeksi päivitetty ( 17.02.2010 )

Kunnallisvaaleissa välittää ehdokas 790

Olen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Olen ehdokkaana syksyn kunnallisvaaleissa siksi, että kaupungin päätöksillä vaikutetaan jokaisen helsinkiläisen elämään. Uskon, että Helsinkiä voidaan kehittää avoimeksi, oikeudenmukaiseksi ja asukkaita palvelevaksi.
Kaupunginhallituksen jäsenenä, aikaisemmin kiinteistölautakunnan jäsenenä ja nyt kaupunginhallituksen edustajana opetuslautakunnassa tiedän miten hallinto toimii ja missä vaiheessa asioihin pitää vaikuttaa.
    Syksyn kunnallisvaaleissa ratkaistaan se, mihin suuntaan Helsingin asuntopolitiikkaa, päivähoitoa, kouluopetusta ja ikäihmisten palveluja kehitetään. Tarvitsemme lisää erilaisia asuntoja ihmisten erilaisiin elämänvaiheisiin. Asumisen kustannuksia on hillittävä sekä kaupungin omin toimin että yhteistyössä valtion kanssa. Lapset tarvitsevat hyvää hoitoa ja lähellä kotia olevia kouluja. Vanhuuden turvaksi on oltava palveluasuntoja niitä tarvitseville.
    Olen 52-vuotias ja työskentelen Palvelualojen ammattiliitto PAMissa. Työssäni seuraan työelämän muutoksia maailmanlaajuisesti ja se antaa hyvän mahdollisuuden peilata suomalaista kehitystä muiden maiden vastaaviin ratkaisuihin. Ennen nykyistä tehtävääni työskentelin pitkään ulkoministeriössä eri ulkoministerien avustajana. Perheeseeni kuuluu yrittäjäpuoliso ja kaksi lasta. Esikoiseni pääsi keväällä ylioppilaaksi ja tyttäreni aloitti juuri lukion. Perheessämme asui aikaisemmin kolmantena lapsena tansanialainen Michael. Hän on valmistunut ammattikorkeakoulusta ja hänellä on jo oma perhe.
    Kunnallisten luottamustehtävien lisäksi toimin Vuokralaisten keskusliiton ja Kansainvälisen solidaarisuussäätiön puheenjohtajana. Olen mukana Pelastakaa Lapset ry:n toiminnassa ja olen Helsingin kirkkovaltuuston jäsen. Kesäkuun puoluekokouksesta lähtien olen ollut myös SDP:n puoluehallituksen jäsen ja olen Demarinaisten varapuheenjohtaja.

sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. , puh. 050 5550833
vaalipäällikkö: Minna Lundell-Kiuru,   Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. , 041 4645861
vaalitili Kallion sosialidemokraatit 13330-501940

Viimeksi päivitetty ( 10.10.2008 )

Lisää...